perjantai 10. marraskuuta 2017

Tukholma

Tarjoutui tilaisuus lähteä konserttimatkalle mukaan yhdeksi yöksi Tukholmaan. En mennyt siis Gorillazin konserttiin, vaan jäin oluen pariin. Poikkeukselliseksi matkan teki minulle se, että menimme lentokoneella, mikä olikin varsin miellyttävä kokemus.

Helsinki-Vantaan Oak Barrell on yksi mielipubejani ja olen aina miettinyt, että onko se vaan se matkan fiilis. On se. Nyt kun oli lyhyt matka ja "vain Ruotsiin", niin eipä se olut maistunut niin hyvälle, eikä varsinkaan paikka tuntunut mitenkään spesiaalilta. Sääli, mutta toisaalta tämä rajoittaa idiksiäni "lentää Ouluun" että pääsisi vain fiilistelemään tuonne pubiin.

Tukholmassa käväisimme ABBA museossa, mikä on ihan jees käyntikohde, mikäli ko. yhtye vähääkään kiinnostaa. Jo mennessä Ruotsalaisten ärsyttävä ystävällisyys ja kaiken toimiminen pisti silmään ja tämä pari pykälää paremmin-linja jatkui läpi matkan. Pistää miettimään, miksei meillä...
No, kuitenkin, museokäynnin jälkeen piipahdimme ravintolan puolella ja otin talon oman Pop House Lagerin.
Väheän kuten arvelinkin, ei mikään kummoinen olut. Tulipahan kokeiltua.

Kun muu väki suuntasi konserttiin, minä kävelin Södermalmin läpi Big Ben pubiin. Nimestä voi tyhmempikin päätellä, että varmaan brittityylinen ja sehän se oli. Miksen mennyt Ruotsalaistyyliseen pubiin? Ei kiinnostanut. Mikä semmoinen edes on ja onko niitä? Menin tuonne, enkä pettynyt. Kovan haasteen jälkeen, eli maksaa luottokortilla ostos, siellä ekana täytyy laittaa summa (haluavatkohan tippiä näin vai onko tämä asiakkaan turvaksi?) itse laitteeseen ja sitten vasta pin-koodi, sain tuopin hanasta laskettua Shepherd's Neamen Bishop Finger'siä. Tuota tapasi saada marketista Suomessakin, vaan eipä ole enää näkynyt. Tykkäsin ja muistin kuinka tykkäsin ennenkin.

Siinähän sitä. Maksoi 750 rahaa tuoppi.

Burgerille yritin kaksikin kertaa. Toisen kerran muu jengi ei suostunut, toisen kerran tilasin jo burgerin Arlandan lentoasemalla, mutta uuni oli jotenkin kaput ja sitä olisi joutunut odottelemaan yli kymmenen minuuttia. Otin sitten taas tuollaisen ihme paahdetun kammoleivän, joita söin aika monta matkan aikana, onneksi tuossa oli kyytipojaksi tuopillinen Brooklyn Lageria


Vähän kevyemmät oluet olivat teemana siis tällä reissulla, Lageria, IPAa ym. pääasiassa. Päällimäiseksi fiilikseksi jäi kuitenkin positiivinen tunnelma. Ehkä se, että käytin työviikosta ma-ti päivät tähän, lyhentäen duuniviikon kolmipäiväiseksi, ehkä lyhyet lennot, huokea hinta, mutta kaiken kaikkiaan onnistunut lyhytloma. Pakko mennä uudestaan Tukholmaan. Olen yleensä tehnyt sen "vakion": laivasatamasta kävely vanhaan kaupunkiin, kahville keskustaa, NK-tavarataloon pällistelemään, nyt tuli pyörittyä vähän kaupungin laidoilla, hotelli (Motel L, suosittelen) oli Södermalmin alla olevassa "mantereessa", mikä lie nimeltään ja tosiaan Södermalmilla tuli käveltyä aikasen paljon, mikä avasi ihan uutta Tukholmaa. Ja ne hiton hymyilevät ruotsalaiset hyvine asiakaspalveluineen, ei niille voi olla edes vihainen.

torstai 2. marraskuuta 2017

Hello pitkästä aikaa

Ruokiksella Helloon (Lahti). Tätä ei ole käynyt pitkään aikaan, joskus keväällä. No, nyt tuli ihan herätteenä lähdettyä ja hyvä niin. Otin Texasin tuplapihvillä ja ranuilla, ihan vaan referenssiksi, kun en ole tätä syönyt vähään aikaan ja oli mielestäni paras maistamistani täällä. 15€ rajattomalla limulla ei ole paha, lounasaikaan ei paikka silti ollut ihan tupaten täynnä.

Sisustusta. Burgerin kuva on ollut "liian monta kertaa Hellosta"

Minulle oli jo etukäteen valitettu, että annos on huonontunut, mutta moite oli ranskalaisten koon pienenemistä etupäässä koskeva. Ei haittaa minua. Kuitenkin burgerin saatuani, huomasin, että pihvit olivat lättänät ja läpikypsät, ennen ei vissiin ollut näin? Pakko kaivaa joku vanha blogikuva esiin ja tarkastaa... on ne olleet. Hitto.
No ei mitenkään tosi pahaa ollut, ei ollenkaan, mutta ei nyt ihan huippuakaan, häviää esim. Tampereella syötyyn burgerille, joka ei päässyt edes listalle. Ei pääse nyt Hellokaan enää. Surullista kyllä, tämä on silti Lahden paras.
Okei, vedetään nyt juttua oikealle uralle, tämähän oli hyvä burgeri, valitan vaan siitä, että se oli ennen parempi.
No, mutta kuitenkin, tuli syötyä. Enkä kadu.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Ohana burger ja Plevnan oluet

Joku saattaa otsikosta jo havaita, että varmaan Tampereella on tullut oltua. Kyllä, syyslomalla pari pientä kotomaan keikkaa, Helsinki ja Tampere. Näin Lahdessa asuvallehan se on kuin ulkomailla kävisi. Tampere on jotenkin kiva paikka, melkein muutin sinne opiskelemaan (oikeasti olin jo menossa, mutta yllätys veikin minut Helsinkiin) ja sen jälkeen se on tuntunut melkein kotikaupungilta. Tyttäreni asuu siellä.

Panostin laatuun ja majoituin Omenahotelliin. Ebookersin alennuskoodin ja muista matkavarauksissta kertyneen pikkurahan jälkeen huone kahdelle kustansi sen 46€, joka oli mielestäni halpa. Kömpiessäni sisään miljoona kertaa koodia syöttämällä kusenhajuisessa rappukäytävässä, mietin oliko tämä sittenki virheliike. Ei ollut, siellä nimenomaan yöpyi ja ihan hyvin. Ei varmaan tarvitse mainita, että mitään luksustahan tämä ei ollut.

XXL

Burgerin kimppuun. Googlettelemalla löytyi taas "paras burgeri", en nyt muista mikä oli edes lähde, mutta kauppahallissa sijaitseva Ohana näytti hauskalta. Pikkuinen koju, muutama asiakaspaikka, koko ajan asiakkaita torstaina, näytti hyvältä. Otin XXL -burgerin ja ranut, missä setissä olikin syömistä. Ehkä vähän liikaakin.
Kauppahalli.

Itse burgeri oli maukas, vieraileva maistelija vertasi sitä Shake Shackin burgeriin ja asetti paremmaksi, kuten myös hänen mielestään se pesi Sinnen Porvoossa. Itse en laittaisi näin korkealle tätä. Burgeri oli hyvä, maukas, mutta siitä puuttui joku viimeinen "zing", tosi paha sanoa mikä, mutta se oli vain hyvä, ei paras. Sijainti oli tietty ihan hassu, mutta en itse heittänyt tästä tunnelmapisteitä, ehkä miinustin jopa vähän, hallin käytävällä ruokailu on vähän niin ja näin vanhalle äijälle.

Tampereella täytyy käydä Plevnassa. Ainakin minun. Mielestäni 2 Suomalaista panimoravintolaa vääntää kättä aika tasaväkisesti, nimittäin Plevna ja Teerenpeli. Olen aina vähän pitänyt Plevnaa parempana. Nyt maistoin (2:ssa erässä) 67 minutes IPAn, Dry Stoutin ja Finlayson Alen. 67 IPA oli näistä ehdottomasti paras Finlaysonin ollessa huonoin. Mikään ei ollut mikään ehdoton makuelämyksen huippu, mutta näitä nautittaessa paikka tuo tunnelmaa. Finlaysonin nautin Oluthuoneella, joka toinen "kantapaikoistani".


 Dry Stout. Se huonompi Plevnan Stouteista.

67:aa mainostettiin vessassa. Amerikkalainen ystäväni näki tämän kuvan ja totesi pitävänsä tuosta, kun olet laskemassa edellistä pois, saat ideoita seuraavaan olueen. 

Tampereella taisi olla lomaviikko kouluissa edellinen, joten arkista menoa näkyi katukuvassa. Aivan liian monta cappucinoa ja kakkupalaa myöhemmin, vetäisin seuraavana päivänä suosiolla sushia. 
Vanha Hesan reissu painoi vielä terveysruokajakson jälkeen, joten tämä viikko tuotti ihan samanlaisen ähkyn kun ulkomailla käyminen. Sehän se on loman perimmäinen tarkoitus, eikö vaan?

Olen ajatellut jollain aikajänteellä sijoittaa vähän kalliimpaan kelloon, Tag Heueria olen katsellut, hinnat-alkaen-tuotteita. Nämäkin ovat jo niin kalliita, että liikkeessä jos avaan suuni, ei myyjä meinaa päästää minua ulos. Kovasti ollaan tilaamassa kaikkea ja vain vakuutteluni "olen turisti" päästää minut pälkähästä. Stockalla (HKI) myyjä heitti, että hän voisi tilata nähtäväksi haluamani kellon, mutta minun täytyisi sitten ostaa se... juu ei. Mikähän järki tuossa olisi ja onko tuo edes laillista? 

Tampere täytti tehtävänsä. Jos ei influenssa puske päälle, käväisen pitkästä aikaa Tukholmassa reilun viikon kuluttua, ensimmäistä kertaa lentokoneella elämässäni. Ehkä pääsen siellä pintin ja burgerin ääreen?

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Viiden tunnin ragu Brittikyytipojilla

Katsoin Anthony Bourdainin ohjelmaa pojan kanssa (= aikuinen mies) ja jaksossa oltiin Napolissa. Anthony tunki taksikuskin äidille syömään sunnuntairagua, moisen herkun teko näytettiin ihan tarpeeksi hyvin. Meille katsojille nousi vesi kielelle ja tottakai päätimme tehdä moista ruokalajia.

Netistä löytyy ihan hyviä ohjeita, jos joku on reseptin perään, mutta näin minä sen telkusta katsoin ja vähän itse varioin:

1. lorauta oliiviöljyä kattilan pohjalle, sinne freesantumaan sipuli/valkosipulihaketta hetkeksi.
2. lisää lihat ja makkarat. Itse käytän porsaan ulkofilettä yleensä (ei luita) ja chorizoa (mausteiden vuoksi, ei kauhean hyvää valmiissa ruoassa... no, ei pahaakaan). Tulkitsin, että mikä vaan liha ja raakamakkara on ihan jees. Heitän suolaa, pippuria ja oreganoa perään tässä vaiheessa
3. isoon kattilaan menee lihojen päälle noin 6 purkkia paseerattua tomaattia.
4. kiehutetaan hiljalleen ja välillä sekoittaen ainakin 5 tuntia.
5. keitetään pasta, käytän Bourdainin ohjelman mukaista penne-pastaa
6. lihat otetaan erikseen, pasta syödään kastikkeen kanssa, lihat jonkun vihreän sotkun kanssa (jota en koskaan oppinut valmistamaan, joten heitän lihat pastan sekaan).

Oma lisätwist: tätä jää aina seuraavaksi päiväksi, joten pilkon jo illalla kaikki jämälihat ja makkarat tosi pieneksi silpuksi kastikkeen sekaan ja kuumennan seuraavana päivänä noin tunnin, jolloin kastike suurustuu lihalla. Melkein parempaa, mmm...

Sotkuista hommaa ainakin meikäläiselle...

Tämä ruoanlaittorupeama saattaa olla liikaa tissutteleville kokeille, jotka haluavat imeä viintä koko session ajan, 4 pulloa Chiantia voi olla liikaa...

Lopputulemana on aivan jumalattoman hyvä pasta-ateria. Hintakaan ei ole päätä huimaava, laskeskelin käyttämilläni lihoilla, että ähkyksi syöminen maksaa about 4 euroa/syöjä/kerta. Kyllä kai sitä halvemmalla syö itsensä täyteen jossain. Pidän itse kovasti tästä "sekoitusiltapäivästä" (nyt puhun siis kastikkeen sekoituksesta, en ole kokeillut tätä neljää Chiantipulloa), tosin se sitoo kotioloihin aika vahvasti.
Mitä tässä voi aloittelija tyriä? No, itse olen kerran käräyttänyt valkosipulit esikuumentamalla öljyä, kaipa tuo soosi voi palaa pohjaan, eli sekoittelua pidän tärkeänä, joku ihme liha tai makkara voi maustaa koko kastikkeen... mutta ei oikein muuta. Ehkä joku osaa pilata pastan keittämällä liikaa?

Itse siemaisin loppuvaiheessa sivistyneesti pari BrittiAlea, ihan marketista löytyviä tuttuja, London Priden ja Spitfiren. Tuli tuosta tuopista mieleen, että kaadan tölkistäkin (pullosta aina) Alet moiseen pubilasiin, mutta IPAt nautin tölkistä. Koska ne ovat hyviä tölkistäkin, on syynä, mutta voisivatko ne olla lasista vielä parempia? London Pride on minusta pullosta parempi ja tölkistä juotuna suorastaan litkua. Tässä on jotain mitä kokeilla.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Bites hallitsee taas. Myös muutama olut




Ja jälleen kerran messut tarjosivat ah niin ihanan tekosyyn painua pintin ja burgerin pariin vapaaseen maailmaan. Eli Helsinkiin. Messuista ei sen enempiä, niille jotka tykkäävät olivat varmaan kivat, mutta pitkästä aikaa, lähes puoleen vuoteen, tuli mentyä Bitesiin. Ja mikä järkytys; siellähän oli tarjontaa!! Ei enää normi tai vegeburgeria vaan. No, tämä saattoi olla tilapäinen tapaus vaan, sillä paperilapulla nämä uudet (?) burgerit olivat. Piti niitä sitten testata, BBQ tuli otettua, tuplapihvillä.
BBQ

Uutta oli myös "kebabhenkinen" syömätasku, nyt rasvaa imemättömästä matskusta. Loistavaa! 
Maku oli tuttua laatua. Parasta. Meni taas kärkeen. No, tiedän, että Shake Shack saattaa ensi kerralla tämän päihittää, vuoroin vieraissa näyttävät käyvän, mutta väliäkö hällä, fiilispohjalla mennään. Mitään ihme eroa normiburgeriin en huomannut, otan sen meinaan lisäpekonilla yleensä. Ehkä vähän mausteisempi? Rasvaista, mutta maukasta. 
Mennessä vastaan tuli joku lounasporukka, missä selkeä juntti selitti "ihan hyvää, mutta se oli vain hampurilainen". Mitä? Tämähän on ruokarasismia räikeimmillään, miten joku voi tuomita kokonaisen ruokalajin ja estää tämän ruokalajin pääsyn omalla listalla huipputasolle? Odottaisin tällaista kenties sotiemme veteraanilta, joka vaan ei totu uusiin juttuihin, mutta harvahkoilla viiksillä varustetulta, lievästi ylipainoiselta alemmalta toimihenkilöltä? Ei, mielipiteesi on väärä. Mikä tällaiselle tyypille kelpaa, etanat? Anteeksi suivaantuminen, mutta oma asenteeni ruoka ja juomakulttuuriin on ääri-anti-snobistinen ja tällaisen vähättelevän kommentin kuuleminen saa minut aavistamaan, kenties virheellisesti, kyseessä olevan jonkin näköisen hienostelijan. Jos näin ei ollut, pyydän anteeksi, et ollut edes niin lihava kuin minä ja viiksesi olivat ihan fine. 

Matka jatkui muutaman laatupubin kautta rautatieasemalle. Vanhoja tuttuja, Janoinen Lohiko se nyt oli ja William K. Toistan vanhaa mantraani, kun kehun näitä. Eihän näissä mitään todellako kovaa juttua hipsterille tai muulle äärikokemuksia etsivälle ole, mutta tunnelma on sitä mitä paketin kyljessä lukee, mutkattomia paikkoja. Satoi vähän koko ajan, toisaalta se sopi tähän päivään.
Oltiin siis kävellen liikkeellä, mutta William K:n jälkeen piti turvautua jo metroon, jolla menimme rautatieasemalle. Vessa, tai oikeastaa sinne menon helppous ratkaisi kisan Pullmanin häiviöksi ja Vltavan voitoksi.  Uusi tuttavuus oli Vltavassa Primatorin English Pale Ale, joka oli ihan juotava, hyväksisin voisin kehua, tosin en erottanut sitä oikeastaan saman panimon IPAsta, muuta kuin väristä; English oli Indiania vaalempi. 


VR tarjoaa mitä tarjoaa, tällä kertaa paras olut oli Tough Luck IPA, joka oli itseasiassa ihan juotava, ainakin junamittapuulla. Muuten junamatkailu alkaa olemaan lippujen kanssa pelleilyn kanssa vähän "so last year", en mene kyllä omalla rahalla ollenkaan, linja-auto on niiiiiiin paljon helpompi. VR minkä teki kun lipunmyynnin lopetti. Meinaan nämä valmiit sarjaliputkin täytyy nykyisin varailla netistä etukäteen... jopa Z-junaan paikka, mihin ei voi varata paikkoja. Häh?  Okei, riittää valitus. Silti onnistunut matka.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Pienessä sienessä

Syksy huonon kesän jälkeen ei tunnu mitenkään odotetulta. Jonain vuosina olen ihan odottanut viileitä kelejä ja sitä, että voi pitää takkia päällä. Miten se eroaa viime kesän tilanteesta? No joka tapauksessa, syksystäkin voi ottaa niin sanotusti ilon irti. En ole ollut mikään marjastaja tai sienestäjä juuri koskaan, en oikein edes erota sieniä. Vaimon sisko osaa homman ja pyytää aina välillä heidän lähimetsään sieneen, näyttää mitä kannattaa kerätä, siis ihan tyyliin "tossa on sulle sieniä, kerää noi". Sinne mentiin tänäkin vuonna kietaisemaan noin puoli ämpärillistä suppilovahveroita, tai suppiksia, niinkuin näitä oppaamme kutsuivat. Liikun aika paljon fillarilla metsässä, joten metsässä patikointi ei sinänsä ole allekirjoittaneelle mitään spessuherkkua, mutta metsä ja luonto ovat aika tärkeä osa elämää, niin paljon kun urbaanistakin maisemasta tykkään.

Homma aluillaan

Sienet pääläriin ja pullakahvit huiviin, isoäitipuoli heitettiin kotiin ja ruokaa valmistamaan heti sienistä. Tein ihan simppeleitä jauhelihapihvejä uunilla, hiukan terveellisempi variaatio burgeripihville ja seuraksi yksinkertainen sienikastike ja perunat. Sienikastike oli vain kevyemmän sorttista ruokakermaa, pikkasen suolaa ja pippuria, sekä ensiksi paistetut sienet ja sipuli. Yksinkertaista, mutta hyvää.

Aterian kanssa ja oikeastaan sitä valmistaessa otin pari suosikki Aleani: Fursty Ferretin ja Wild Riverin, joista jälkimmäinen kärsi paikastaan ensimmäisen takana, maistui aluksi kohtalaisen pliisulta. Ei ole tullut näin tukevia Aleja nautittua sitten ihan viime aikoina, kesällä oikeastaan ihan pari vaan.

IPA-kausi alkaa vaihtumaan  Ale-kauteen näköjään pikkuhiljaa, tämä on jokavuotista, vaikkakaan ei mikään sääntö, kumpaakin tulee nautittua kesät talvet. Syksystä pitäisi osata nauttia, mutta kun aamulla starttaa fillarilla sateeseen seitsemän aikaan, on monesti vitsit vähissä. Asiaa ei auta entistä sekoboltsimpi meininki duunissakaan. No, vielä on oluita juomatta ja burgereita syömättä, ehkä se lohduttaa.

torstai 3. elokuuta 2017

Treffipub ja "Suomen paras hampurilainen"

Parhaan burgerin ikuinen metsästys jatkuu.

Lomaa on vielä muutama päivä jäljellä, joten Helsinkiin. Bussissa oli todella paljon jengiä, kun astuin Lahdesta vähän myöhemmältä pysäkiltä kyytiin. Katsoin ensiksi, että onko kyseessä joku luokkaretki tai muu, kun siideriä kiskovaa teiniä istui lähes joka penkissä, mutta tämä nyt taisi olla vaan suosittu vuoro ja jatkoi myös satamaan, eli risteilylle oltiin varmaan menossa. Eipä tuo haitannut.

Lyhyen metromatkan jälkeen olimme Herttoniemessä. Tänne tulo burgerille vaatii pikkasen jo intoa ja yritystä, mutta olenhan matkustanut Lontooseen asti burgerin takia, joten ei mikään iso savotta. Tulin siis Lahdesta asti vain syömään burgerin (saako tästä jotain pisteitä?).

Tässä bursa. Kiinnitä huomiota serveeraukseen.

Maiston ekat palat, pihviä ei osunut niihin, kuin juustotäytteistä paahtoleipää. Sitten pihviä... ei vakuuttanut, itseasiassa heikko esitys. Onneksi kävin erittäin kokeneelle burgerinsyöjälle Petelle valittamaan kuinka kuivaa ja ilman mitään välissä olevia juttuja tämä on, vaikka listassa luki mitä. Pete sanoi että nehän ovat vissiin tossa vieressä... helvetti, niin olivat. Suolakurkkuja, tomaattia, majoneesia, salaattia, punasipulia... rupesin kauhomaan näitä suullisiin mukaan ja jo alkoin maistua. Hyvää! En malta olla ajattelematta, kuinka moni muu juntti vetää höysteet salaattina ja syö kuivan burgerin. Pitäisi aina lisäillä vaikka sinappi-ketsuppia, jos burgeri tuntuu "ei tässä ole mitään"-täytteiseltä, mutta olen tässä vähän huono.
No mutta kuitenkin, maku alkoi löytyä. Pihvin olin jo todennut hyväksi, tosin mediumiksi melko kypsäksi, olen vetäny tosi verisiä mediumeja viime aikoina, mutta ei sekään ollut onneksi kuiva, vaan tirisi mehukasta... rasvaa? No oli mitä vaan, niin hyvää se oli.

Nyt on aika kovat burgerit listassa, joten tämä ei ihan nouse listalle... se teki sen melkein. En yleensä kysy kaverin mielipidettä, mutta nyt oli niin lähellä, että piti neuvotella kumpi oli parempi, tämä, vai Social food burger joint. Jälkimmäinen voitti piirun verran. Ei siis Suomen paras mielestäni, mutta listaa kytäten, Suomen neljänneksi paras. Melkoinen suoritus. Aivan varmasti toisen maistajan mielestä voi olla paraskin, makuasioitahan nämä, eli ei mitään virheellistä mainontaa ja jokuhan tuonkin joskus valitsi...

Paluumatkalla ensiksi totesin että katsomani bussi olikin Onnibussi, joka ei pysähdy siellä missä haluan, joten vedin vielä Kampissa pihalla istuskellen Starbucksin Caramel Macchiaton. Tästä olikin hyvä lähteä bussijonoon, jossa 2 Vääksyn mummoa kiilasi eteeni ja hiki haisi. Hieno reissu joka tapauksessa. Hyvä burgeri, kiva mennä metrolla ja nähdä kavereita, hyvää kahviakin. Kaljassa ollaan nyt kuivetuslinjalla, en vedä yhtään muutamaan viikkoon. Tai ainakaan viikkoon.